Tartuntataudit

Tartuntatautien torjunnan lyhyt abc

Jokainen hevonen voi kantaa sisällään piilevänä kantajana tarttuvaa tautia, tai sellainen voi kantautua talliin vierailijoiden mukana. Tässä lyhyt oppimäärä tarttuvien tautien hallinnassa käytettävistä termeistä ja keinoista. Moni näistä on tuttu muun muassa korona-ajan uutisvirrasta, jolloin epidemian hallintakeinot olivat jokapäiväinen puheenaihe. Koronassa huomattavaa oli, että kyseessä oli uusi tauti, jonka käyttäytymistä ei etukäteen tunnettu. Tällä hetkellä Suomessa liikkuvat hevostaudit tunnetaan hyvin, sillä ne ovat aiheuttaneet epidemioita kautta aikojen ympäri maailmaa. Jokaisen epidemian tehokkaat, mutta ei yliampuvat keinot perustuvat siihen, että taudin leviämisen biologia ymmärretään. Tässä on käytetty esimerkkinä kolmea tunnetuinta hevosten tarttuvaa tautia, mutta hevosilla esiintyy myös muita tartuntatauteja, joista voi lukea esimerkiksi Ruokaviraston sivuilta (https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/hevoset/)

Taudin leviämisen esto – sairastuneiden määrän rajoittaminen
Taudin oireiden vähentäminen ja vakavien oireiden hallinta hevoskohtaisesti
Yleiset tautien torjuntaohjeet ennaltaehkäisyyn ja tartuntatilanteisiin käytännössä

1.Taudin leviämisen esto – sairastuneiden määrän rajoittaminen

Tauti leviää vain, jos tartunnan aiheuttavaa virusta tai bakteeria erittävä sairastunut yksilö ja taudille alttiita yksilöitä on erite-etäisyydellä toisistaan. Eri taudit leviävät eri tavoin, joten taudin tunnistus on erittäin tärkeää järkevien suunnitelmien tekemiseksi. Kun osassa tauteja tautisulkuun riittää käsienpesu ja vaatteiden vaihto, voivat jotkut taudit vaatia täyden tautisulun kilometrien etäisyydeltä ja autonrenkaidenkin desinfioinnin. Tähän ei onneksi hevospuolella yleensä jouduta, mutta haluamme korostaa tällä sitä, että tautien leviämisen rajoittamiseksi voi joutua tekemään hyvin eri mittakaavan ja eri hintaluokan toimenpiteitä, ja vaikka varovaisuus on tarpeen, on toimenpiteiden oltava tilanteeseen sopivia, ja tehokkaita.

Tarttuvia tauteja EI VOI EROTTAA toisistaan taudinkuvan perusteella. Sairastunut, kuumeinen hevonen, jonka kuumeen alkuperä ei ole selkeästi osoitettavissa esimerkiksi haavatulehdukseen tai vastaavaan, vaatii AINA näytteenoton. Tämä on tärkeää myös siksi, että Suomeen voi levitä täällä vielä esiintymätön sairaus, ja niiden kiinnisaanti heti ensimmäisestä potilaasta on äärimmäisen tärkeää.

A) Taudin tarttuvuus – kuinka helposti tauti leviää

Tartuntatautien torjunnassa eri taudinaiheuttajien tartuttavuusluku R0 kuvaa taudinaiheuttajan tarttuvuutta: kuinka monta uutta tartuntaa yksi sairastunut keskimäärin aiheuttaa täysin alttiissa hevosryhmässä ilman torjuntatoimia.

Mitä korkeampi R0 sairaudella on, sitä helpommin se leviää muihin alttiisiin hevosiin. Influenssan tartuttavuusluku on kaikista korkein, eli se leviää kaikista helpoiten.

R0 vaihtelee hevosryhmän koostumuksen, paikallisten olosuhteiden ja tautikannan mukaan. Usein esiintyy myös sekainfektioita, jotka voivat pahentaa tilannetta. Siksi R0 on keskimääräinen luku.

B) Tartunnan pysäyttäminen tähtää tartuttavuusluvun tiputtamiseen

Tartunta pysähtyy, jos varotoimien seurauksena tartuttavuusluku R saadaan tiputettua alle yhteen, eli sairastunut ei pysty siirtämään sairautta enää seuraavalle alttiille.

Kun hevosella havaitaan kuume, hevonen eristetään ja kontaktien selvitys aloitetaan, jotta kaikki mahdolliset kuumeen kehittävät voidaan asettaa seurantaan. Eristys on aina tehokas keino katkaista tartunnan eteneminen. Eristyksen tarkkuus riippuu tartunnan aiheuttajan leviämistavasta, mutta ensisijaisen tärkeää on eritekontaktien katkaisu (yskösten ja pärskeiden esto karsinasta toiseen, virtsan, ulosteen ja esim. abortoitujen kalvojen käsittelyn järjestäminen niin, ettei kontaktia muihin hevosiin synny).

Hyvin toteutettu eristys tiputtaa tartuttavuusluvun välittömästi lähelle nollaa. Eristys toteutetaan sekä tilan sisällä että hevostilojen välillä. Tarkemmat ohjeet annetaan tilakohtaisesti. Lisäksi hevosryhmä suljetaan ylimääräiseltä liikkumiselta, jotta tilojen välinen eristys toteutuu myös. Kohdassa 3 löydät lisää tietoa ensi vaiheen eristämisestä. Tarkempi suunnittelu tehdään aina tila- ja tautitapauskohtaisesti.

Tartuttavuuslukua tiputtavat myös muut taudin hallinnassa käytettävät keinot, joiden vaikutuksen tartuttavuuslukuun näet vertaamalla taudin alkuperäistä tartuttavuuslukua R0 toimenpiteen jälkeiseen tartuttavuuslukuun R. Jos R on merkittävästi pienempi kuin R0, toimenpide on tehokas tartuntojen estämisessä. Taulukosta voi päätellä, että hyvin toteutettu eristys on tärkeä keino kaikkien sairauksien pysäyttämisessä.

Pääntaudissa piilevien kantajien tunnistus (hengitystie- ja ilmapussien tähystys) ja hoito on tehokas ennaltaehkäisevä keino, samoin kuin markkinoille tullut rokote.

Influenssarokote hidastaa influenssan leviämistä ja sen vakavuutta merkittävästi, mutta ei pysäytä influenssan leviämistä ilman lisätoimia.

EHV-rokotteella ei ole juurikaan vaikutusta taudin leviämisnopeuteen.

2. Taudin oireiden vähentäminen ja vakavien oireiden hallinta hevoskohtaisesti

Kaikki kolme Suomessa esiintyvää vakavaa tartuntatautia aiheuttavat merkittäviä oireita, seurannaissairauksia ja kuolleisuutta (pääntauti, influenssa, EHV). Rokottamisella pyritään paitsi estämään taudin leviämistä, myös alentamaan vakavan sairauden ja kuoleman riskiä.

Pääntaudin kohdalla rokotesarja alentaa merkittävästi paiseiden muodostuksen sekä korkean kuumeen ja vaikeiden kliinisten oireiden riskiä. Influenssarokotuksen taudin leviämistä ja vakavia oireita vähentävä vaikutus on parhaimmillaan 4–6 kuukauden sisällä rokotuksesta, siksi kansainvälisissä kisoissa vaaditaan tuore rokotus (alle 6kk). Epidemiatilanteessa suosittelemme influenssarokotteen uusimista, jos edellisestä rokotuksesta on yli 4 kk. EHV-rokotteella ei ole näyttöä vakavan sairauden estosta eikä esimerkiksi piilevän infektion puhkeamisen estämisestä. Äskettäisessä epidemiaselvityksessä (Valencia, ks. liite) rokote oli riskitekijä sairastumiselle. Tämä assosiaatio vaatii kuitenkin lisätutkimusta (ei välttämättä johdu rokotteesta vaan muiden varotoimien puutteesta tai vastaavasta, vaikka assosiaatio vakaville oireille olikin hyvin vahva).

Sairastuneen hevosen yleisvoinnista ja sairauden oireista tulee aina alkaa huolehtia välittömästi. Eläinlääkäri määrää ja toteuttaa tarvittavan hoidon paikan päällä ja vain vakavasti sairastuneet, sairaalahoitoa vaativat potilaat hoidetaan klinikalla yksikössä, jossa on tartuntatautien pitkäaikaishoitoon soveltuvat, turvalliset tilat (ainakin Yliopistollinen Hevossairaala). Paippisten Eläinklinikalla voimme toteuttaa turvallisesti sairauden tutkimukset, mutta talviaikaan emme pysty tarjoamaan pitkäaikaishoitoon soveltuvia sairaalatiloja.

3. Yleiset tautien torjuntaohjeet ennaltaehkäisyyn ja tartuntatilanteisiin

Jokaisen hevosen tulisi olla rokotettu influenssaa ja tetanusta vastaan ohjeiden mukaan. Mikäli maassa todetaan influenssaa, tulee rokotteen olla alle 6kk vanha.

Talleilla, joilla hevosten vaihtuvuus on suurta tai joiden liiketoiminta lamaantuu kuumeisten hevosten kanssa, suositellaan käytettäväksi tehokkaita keinoja pääntaudin puhkeamisen estämiseksi. Näitä keinoja ovat rokotukset sekä hevosten hengitysteiden tähystys kantajien löytämiseksi ja hoitamiseksi ennen talliin tuontia. Voit kysyä lisää pääntautirokotteesta ja hengitystietähystyksestä sekä hoidosta klinikaltamme.

Oireilevan hevosen kanssa käytännön on oltava hyvin selkeä: eläinlääkäri on kutsuttava välittömästi ja tartuntatautinäytteet otetaan hevosen oireiden mukaisesti. Tartuntataudin löytyessä tulokset tulee ilmoittaa välittömästi myös virkaeläinlääkärille (kunnan- tai kaupungineläinlääkäri).

Tallilla tulisi aina olla suunnitelma kuumeisen hevosen eristämiseksi, vähintäänkin tallin rajaamisella esimerkiksi irrotettavin väliseinin/pressuin. Eristyskarsinan sijainti tulee miettiä niin, että liikennettä ja ilmankiertoa tartuntapuolelta terveisiin hevosiin päin ei ole, esim. satuloiden tai varusteiden hakua taikka lanta- tai ruokintakärryjen siirtelyä. Tartuntahevosten käsittely tapahtuu aina viimeisenä (ruokinta ja karsinoiden siivous tms. aina ensin puhtaalle puolelle). Eristyskarsinalle tulisi olla oma siivous- ja ruokintavälineistö, joita ei käytetä muualla.

Tallilla kävijöillä tulee olla mahdollisuus käsien pesuun saippualla ja lämpimällä vedellä ja kuivausmahdollisuus. Samoin puhdistusmahdollisuus välineille (eläinlääkäri, kengittäjä) tulee olla järjestettynä. Suojavaatteita ja kenkäsuojia on hyvä olla olemassa.

Tiedottaminen tallin käytännöistä sairastumisen iskiessä on erittäin tärkeässä roolissa.

Jos tallilla on vahva epäilys tarttuvasta taudista tai siellä todetaan tarttuva tauti:

Tallin kaikki hevosliikenne tulee pysäyttää välittömästi eli hevosia ei saa viedä tallin alueelta pois eikä sinne saa tuoda uusia hevosia.
Sairaat hevoset siirretään nopeasti erilleen muista hevosista. Jos erillistä tallitilaa ei ole, voi ’eristyskarsinan’ tehdä tallikäytävän päähän sulkemalla kaikki karsinan avoimet seinät esimerkiksi pressujen tai vanerilevyjen avulla. Hevosten väliset suorat kontaktit ja sierain- sekä märkäeritteiden kosketus terveisiin hevosiin pitää estää.
Ilmateitse tapahtuva leviäminen tapahtuu helpommin tallissa, jossa on puutteellinen ilmanvaihto hevosten määrään nähden tai kosteaa. Kesäaikaan hevosten eristykseen voi käyttää tarhaa tai laidunta, josta on vähintään kymmenen metriä, mutta mieluiten yli 25 metriä alueeseen, jossa muita hevosia pidetään.
Eristetyt tallin osat merkitään selkeästi ja kaikki ylimääräinen ihmisten sekä hevosten liikkuminen sairaiden osastossa estetään. Käytännössä kulkureiteille voi tehdä ns. tautisulkuja muistuttamaan eri osastoista. Tautisulkuna toimii esimerkiksi tallin käytävälle kulkuesteeksi asetettu pitkä penkki, jossa on valmiina eristysosastolla tarvittavat suojavaatteet ja jalkineet.
Eristetyssä tallin osassa tulee olla omat välineet hevosten hoitoon ja tallin siivoukseen, eikä niitä saa käyttää tai kuljettaa muualle.
Ihanteellista olisi jakaa hevoset kolmeen ryhmään: sairaisiin, altistuneisiin ja terveisiin. Altistuneita ovat ne hevoset, jotka ovat olleet sairaiden kanssa suorassa kontaktissa tai ovat kenties saaneet tartunnan esimerkiksi hoitajien tai varusteiden välityksellä. Terveitä ovat oireettomat hevoset, jotka eivät ole olleet sairaiden eivätkä altistuneiden kanssa suorassa tai epäsuorassa kontaktissa. Hevosryhmät pidetään täysin erillään toisistaan: jokaisella ryhmällä on omat erilliset hoitovälineensä, karsinan siivousvälineistä lähtien, ja mielellään myös omat hoitajansa.

Värikoodauksen käyttäminen ryhmittelyssä helpottaa hoitorutiineja. Sairaat ja niiden hoitoon tarvittavat varusteet merkitään esimerkiksi punaisella, altistuneet varusteineen keltaisella ja terveet vihreällä. Merkitsemisessä voi käyttää apuna värillisiä teippejä ja tusseja.

Henkilöliikenteen rajoittaminen: Jos tallissa epäillään tai todetaan tarttuvaa tautia, rajoitetaan ihmisten liikkuminen minimiin ja talli suljetaan ylimääräisiltä vierailijoilta. Ratsastuskoulu- tai muuta vastaavaa toimintaa, johon liittyy runsaasti ihmisten liikkuvuutta, ei kuitenkaan yleensä ole tarpeen keskeyttää. Taudin leviämisen kannalta merkittävänä riskinä toimivat ihmiset, jotka kulkevat useilla eri talleilla, ei niinkään yhdellä tallilla käyvät tuntiratsastajat.
Taudinvastustamisessa on olennaista tallilla kävijöiden ohjeistus siten, etteivät he omalla toiminnallaan edesauta taudin leviämistä. Epidemian aikana ihmisten tulee välttää kaikkea ylimääräistä kuljeskelua tallissa. Pitkin tallin käytäviä juoksentelevat lapset ja koirat edesauttavat myös tartunnan leviämistä. Kaikille tallissa kävijöille (työntekijät, asiakkaat, kengittäjät, valmentajat jne.) annetaan ohjeet tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi.

Lisää tietoa ja mallitiedotteita tallilla kävijöille löydät Ruokaviraston nettisivuilta tai meiltä klinikalta.

Viitteitä:

Päätauti

https://beva.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/evj.13865

https://beva.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/eve.13845

EHV

https://docta.ucm.es/rest/api/core/bitstreams/2274b300-46a9-4ddb-a1da-b567a017d584/content

https://research-portal.uu.nl/en/publications/a-model-based-approach-to-evaluate-the-effect-of-vaccination-of-t/

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC11099706/

Influenssa

https://www.mdpi.com/1999-4915/17/3/302