Punkki on lähes ympärivuotinen vieras

Kirjoittaja: Pihla-Ottilia Wala

Puutiaiset eli tutummin punkit ovat pieniä, mutta ikäviä seuralaisia niin ihmisille kuin lemmikeillekin. Ne levittävät monia ikäviä sairauksia, minkä takia niiltä suojautuminen on tärkeää. Tunnetuin lienee borrelioosi, joka on bakteeriperäinen tauti, jonka tyypillisiä oireita ovat kuumeilu, väsymys, ruokahaluttomuus sekä aaltoilevat liikkumisvaikeudet ja ontumat. Usein oireet ilmaantuvat vasta pitkä ajan kuluttua tartunnasta. Eläimillä puremakohtaan ei muodostu ihmisille tyypillistä rengasmaista ihottumaa. 

Muita punkkien levittämiä tauteja ovat eläimillä harvinainen puutiasiaivokuume, joka on viruksen aiheuttama sairaus. Toistaiseksi Suomessa ei ole yleisesti esiintynyt monia muualla Euroopassa yleisiä punkkien levittämiä sairauksia, mutta ilmaston lämpenemisen myötä myös näiden sairauksien oletetaan yleistyvän täällä pohjoisessa. Tällaisia sairauksia ovat bakteeriperäiset erlichioosi sekä anaplasmoosi.  

Mikä lääke on paras lemmikilleni? 

Punkeilta suojautumiseen on monia eri lääkevaihtoehtoja. Lääke voi olla karkoittava tai tappava. Karkote estää punkin kiinnittymisen ihoon ja tappava vaatii sen että punkki pääsee kiinnittymään ihoon, mutta kuolee kosketuksessa eläimeen ennen kuin taudit pääsevät leviämään. Lääkemuotoja ovat punkkipannat, valeluliuokset ja tabletit.  Uusimpana vaihtoehtona on koirille olemassa injektio eli "punkkirokote", joka vaikuttaa 12kk ja on huoleton ja helppo vaihtoehto punkkien torjuntaan. Vaikutus perustuu hitaasti liukeneviin fluralaneerikiteisiin. Lääke voidaan annostella helposti esimerkiksi rokotuskäynnin yhteydessä missä vaan vaiheessa vuotta.  Tablettimuotoisia lääkityksiä löytyy eri vaihtoehtoja ja niillä on injektion kanssa sama vaikutusmekanismi eli ne ovat punkkeja tappavia valmisteita, mikä tarkoittaa, että punkkien täytyy ensin kiinnittyä eläimeen ja altistua näin vaikuttavalle aineelle.  Tableteissa on usein eri kesto tehossa ja siten annostelutiheydessä. 

Punkkilääkityksen ympäristövaikutuksista keskustellaan 

Punkkilääkkeiden joutuminen ympäristöön on haitallista mm mehiläisille, joten niiden haitoista ja hyödyistä on paljon keskustelua. Pinnalliset valmisteet ja karkotteet ovat herkemmin ympäristöön joutuvia, mutta tärkeää tablettivalmisteidenkin kohdalla on että esim koiran ulosteet kerätään pois. Injektiovalmistetta käytettäessä lääkepitoisuus on tasaisesti maltillinen, ja äkillisiä piikkejä lääkeaineen vapautumiseen eläimeen tai ympäristöön ei ole. Lääketurvallisuustestit ympäristövaikutusten osalta ovat osoittaneet, että jos lääkettä käytetään ohjeen mukaisesti, ei ympäristölle aiheudu vaaraa. 

“Borrelioosista ei välttämättä pääse koskaan eroon” 

Pornaisissa koirahierontaa ja trimmausta tarjoava Minja Askolin kertoo Jyrä-koiralleen saamastaan avusta 

“Jyrä on owczarek podhalanski -uros, jolla alkoi epämääräinen kipuilu syyskuussa 2024. Koira ontui, oli vaisu, kulki selkä köyryssä ja pää kiertyneenä sivulle. Näki että koira oli kokonaisvaltaisesti kipeä. Oireet katosivat joka kerta itsekseen alle vuorokaudessa. Oireilujen välissä oli viikko tai jopa muutama viikko, ja silloin koira oli aina täysin oma itsensä, reipas ja touhukas. Muutaman oireilun jälkeen toin Jyrän Paippisten eläinklinikalle. Klinikalla Jyrälle tehtiin yleistutkimus, jossa ei löydetty poikkeavaa. Jyrästä otettiin verikoe, josta tutkittiin perusverenkuva sekä punkkivälitteiset taudit. “ 

Minjalla on laumanvartijakoirien lisäksi oma trimmaamo.

“Juttelen omassa työssäni trimmaajana paljon koiraihmisten kanssa, ja asiakkaiden kokemuksia kuunnellessa hiipi mieleeni borrelioosin mahdollisuus. Kun klinikalla ajatuksistani mainitsin ja koiran oireet sopivat borrelioosiin, tutkittiin asia saman tien. Verikokeista selvisi, että kyseessä todella on borrelioosi. Koiralle aloitettiin pitkä antibioottikuuri. Hyvin pian kuurin aloituksen jälkeen se kipuili kerran. Antibioottikuurin jälkeen kävimme klinikalla kontrollissa. Yleistutkimuksessa ei tälläkään kertaa löytynyt mitään poikkeavaa. Koiralta otettiin verinäytteet, joista tutkittiin perusverenkuvan lisäksi maksa- ja munuiaisarvot. Ne olivat onneksi kunnossa.”

“Tämän jälkeen eleltiinkin normaalia elämää useampi kuukausi, kunnes oireet yhtäkkiä palasivat seuraavan heinäkuussa. Tällä kertaa tunnistin jo oireet ja tiesin heti mistä oli kyse. Sain Paippisten eläinklinikalle ajan heti seuraavalle aamulle. Yleistutkimuksessa koira jälleen oli ok. Otettiin taas verinäyte, ja kun maksa- tai munuaisarvoissa ei ollut moitittavaa, aloitettiin uusi pitkä antibioottikuuri. Sen jälkeen koira on ollut toistaiseksi oireeton, ja jatkanut sekä vahdin työtään että näyttelyuraansa normaalisti. Borrelioosista ei välttämättä pääse koskaan eroon, joten nyt nautitaan ihan jokaisesta päivästä, kun koira on terve ja voi hyvin.”  

 T:mi Minja Askolin, https://www.minjaaskolin.fi/ , puh 040 8275264. 

Borrelioosin lyhyt historia

1975 Lymen rannikkokaupunkia Connecticutin osavaltiossa kohtasi järkytys. Useita kaupunkilaisia vaivanneille niveltulehduksen oireille ei aluksi löytynyt mitään selitystä. Joulukuussa samana vuonna Yalen yliopiston tutkijat käynnistivät selvitystyön, jonka avulla he halusivat ratkaista mysteerin.

Ilmeni, että suuri osa oireita saaneista kertoi niitä edeltäneestä keskipakoisesti rengasmaisesti levinneestä ihottumasta. Yalen tutkijat pitivät tätä havaintoa kiinnostavana, erityisesti koska se muistutti Euroopassa jo aiemmin tavatusta erythema migrans-nimisestä ihottumasta. Jo vuosisadan alussa [1909] ruotsalainen iholääkäri Arvid Afzelius oli kuvannut tätä ihotautia. Mikäli ihottumalla ja nivelvaivoilla oli jokin yhteys, se oli pystyttävä osoittamaan, Yalen tutkijat ajattelivat.

Lymen sairaustapauksia arvioitaessa havaittiin, että niissä oli ajallisia ja paikallisia yhdenmukaisuuksia, jotka sulkivat pois nivelreuman mahdollisuuden. Yksikään potilaista ei esimerkiksi asunut kaupungin keskustassa, vaan sairastuneet olivat kotoisin kaupunkia ympäröiviltä metsäisiltä reuna-alueilta. Taudin ajallinen puhkeaminen oli kaavamaista ja se ajoittui suurimmalla osalla heinä - ja syyskuun väliselle ajalle.

Eurooppalaiset tutkijat, mainittu Afzelius mukaan lukien, olivat havainneet erythema migransin ja siihen liittyvien oireiden kuten aivokalvontulehduksen joskus liittyvän punkin puremaan. He eivät kuitenkaan olleet päätelleet, että vaikutusten ketjussa itse punkki olisikin itse asiassa tartunnan levittäjä eli vektori. Euroopassa ei oltu vuosisadan alkupuolella törmätty tapauksiin, jossa erythema migrans liittyi nivelvaivoihin. Yhdysvalloissa puolestaan ei vuoden 1975 tienoilla ollut juurikaan aiempaa kokemusta erythema migransista.

1978 yhdysvaltalaiset tutkijat todistivat, että kauriiden ja valkohäntäpeurojen iholla loisiva Ixodes scapularis-punkki oli Lymen tautitapausten taustalla. Tauti, jota alettiin kutsua nimellä Lymen tauti [Lyme disease] sisälsi helposti hoidettavan alkuvaiheen ja astetta vakavamman myöhäisvaiheen. Nykyään tiedetään, että tartuntoja voidaan hillitä esimerkiksi peurapopulaatioita sääntelemällä.

Varsinainen taudinaiheuttaja paikannettiin muutamaa vuotta taudin kuvaamisen jälkeen vuonna1982. Burgdorfer-niminen tutkija avustajineen eristi punkin vatsasta bakteerin, jolle annettiin nimi Borrelia burgdorferi. Lymen borrelioosi on yleinen, myös Suomessa. Sillä on kuusi alalajia, joista kolmea on tavattu myös meillä.

Borrelioosi eläimillä

Borrelia-bakteeri ei tartu koirasta suoraan ihmiseen, vaan välittäjäksi tarvitaan niveljalkainen vektori, käytännössä siis punkki. Mitä nopeammin punkin saa irrotettua ihosta, sen parempi. Tartunnan todennäköisyys kasvaa, jos punkki on kiinnittyneenä yli vuorokauden. Kaikki punkit eivät välttämättä kanna borrelia-bakteeria. Ruokaviraston arvion mukaan joka kolmas punkki Etelä-Suomessa voi toimia taudin olla levittäjänä.

Koirilla borrelioosi on tavallisesti lievempi kuin ihmisellä, eikä sen yhteydessä esiinny helposti havaittavaa rengasmaista ihottumaa. Tavallisia oireita ovat ruokahaluttomuus, kuumeilu ja liikkumisvaikeudet.

Borrelia-bakteeri sairastuttaa myös hevosia ja laskee urheiluhevosten suorituskykyä. Hevosten borrelioosissa oireet voivat olla kuumeiluun ja niveliin liittyviä oireita, mutta mahdollisia sairaustumisen oireita ovat myös ihoon muodostuvat patit (ns. pseudolymfooma), hermostolliset oireet ja silmän suonikalvoston tulehdus eli uveiitti. Lopullinen diagnoosi vaatii eläinlääkärin huolellisen arvion. Tauti on helposti ylidiagnosoitu sillä vasta-aineet ovat hevosilla yleisiä ja kliniiniset oireet epämääräisiä.

Diagnoosiin pääseminen vaatii huolellisen sairausselvityksen