Ikivanha bakteeri on edelleen tartuntatautien ykkönen

Jo muinaisista ajoista muuttumattomana säilynyt ikivanha bakteeri on kehittänyt itselleen niin oivan tavan selvitä, ettei sitä ole uhannut edes antibioottien keksiminen. Se on yksi yleisimmistä tarttuvista hengitystiesairauksista hevosilla, ja pelkästään Isossa-Britanniassa raportoidaan vuosittain noin 1 000 epidemiaa.

Pääntautibakteeri eli  Streptococcus equi-alalaji equi (SEE), aiheuttaa paljon sairastavuutta ja merkittävän taloudellisen taakan maailmanlaajuiselle hevosliiketoiminnalle.

Pääntauti oireilee tyypillisesti korkealla alkuvaiheen kuumeella sekä yskällä ja sierainvuodolla. Voimakkaassa muodossa leuanalusimusolmukkeet turpoavat ja niihin saattaa kehittyä paiseita. Imusolmukkeiden turpoaminen voi hankaloittaa myös hengitystä. Jotkut hevoset jatkavat bakteerin erittämistä ns. oireettomina kantajina toipumisen jälkeen, mikä mahdollistaa taudin jatkumisen ja leviämisen. Tauti pesiytyy suojaan hevosen ilmapusseihin, missä se on turvassa antibioottien vaikutukselta ja lähtee vain ilmapussihuuhtelulla 

Epidemiat voivat olla taloudellisesti tuhoisia  

Pääntautibakteerin iskiessä talliin, kustannukset lähtevät juoksemaan laajan sairastavuuden, pitkien toipumisaikojen ja epidemioiden hallintaan liittyvien kustannusten vuoksi. Tauti on erittäin tarttuva ja voi levitä nopeasti tai jopa vaikuttaa 100 % altistuneesta laumasta. Epidemiat johtavat ratsastustilojen väliaikaiseen sulkemiseen ja tuntien ja valmennusten perumiseen, tapahtumien peruuntumiseen ja hevosten liikkeiden rajoituksiin. Tiukat bioturvatoimet, karanteenimenettelyt ja ympäristön siivous lisäävät taloudellista taakkaa. Taudin pitkäkestoinen kulku vaatii laajaa eläinlääkärin hoitoa, diagnostisia testejä sekä kantajaeläinten hoitoa. Tauti aiheuttaa merkittäviä hyvinvointiongelmia, kuolleisuus voi olla jopa 2 %, ja se voi aiheuttaa pitkäaikaisia terveysongelmia sairastuneiden hevosille.

Miten ennaltaehkäistä ja suojautua? 

Jos talli on ns suljettu, eli sinne tulee harvoin uusia hevosia, on varmin tapa suojautua tähystää, testata ja tarvittaessa hoitaa siellä olevat ja sinne tulevat uudet hevoset. Näin tallilla varmistutaan siitä, että siellä ei ole bakteerin kantajaeläimiä.  

Jos tallipopulaatio on avoin, eli siellä liikkuu paljon eläimiä edestakaisin (myyntitallit, kisatallit, ratsastuskoulun ja myyntitallin yhdistelmät jne), voi tähystyksen ja kantajuusvapauden varmistaminen jokaiselta olla mahdotonta. Nykyisin saatavilla on rokote pääntautia vastaan. Rokote lievittää edellä mainittuja akuuttiin infektioon liittyviä oireita sekä vähentää imusolmukkeiden paiseiden määrää. Lisäksi rokotus alentaa tartunnan leviämisriskiä epidemioissa.  

Rokotteen voi antaa yli 8 kuukauden ikäisille terveille hevosille. Ensimmäiset kaksi rokotetta annostellaan neljän viikon välein, ja korkean riskin hevosilla (esim alueella epidemia) tämä tiheämpi annostelu toistetaan kahden kuukauden kuluttua ensimmäisestä rokotusparista. Jatkossa rokote annetaan puolivuosittain.

Matalamman riskin potilailla riittää rokottaminen puolivuosittain heti ensimmäisten kahden rokotteen jälkeen.

Kysyimme järvenpääläiseltä talliyrittäjä Heli Keppolalta millaisia kustannuksia pääntaudista voi aiheutua taudin pitkittyessä.  Keppolan omistamalla tallilla tautiaika venähti kahden kuukauden mittaiseksi. 

Siivous- ja desinfiointikustannukset ja tietysti eläinlääkärikulut tuntuivat talliyrittäjän kukkarossa. Osa saadusta hoidosta oli kallista ja hyödytöntä.

“Penisilliini, jota en itse suosittelisi, osoittautui meille täysin turhaksi kustannukseksi ja sen käyttö vieläpä pidensi taudin kestoa”, Keppola toteaa.  

Heli Keppola pitää 40 hevosen islanninhevostallia ja on ammatiltaan myös valokuvaaja. Kuva: Heli Keppola

“Hevosemme vaikuttivat lähinnä räkäisiltä ja väsyneiltä. Oli yllättävää huomata, miten hevosten hyvä pohjakunto auttoi siinä, että ne toipuivat tosi nopeasti taudin jälkeen,” kertoo Keppola. 

Kaikista raskainta oli sosiaalisessa mediassa alkaneet ilkeilyt ja henkilökohtaiset hyökkäykset.  

“Henkilökunta oli tosi kovilla. Päivät venyivät. Joka välissä piti vaihtaa vaatteita ja desinfioida,” Keppola toteaa.  

Yrittäjänä huoli hevosista ja toiminnan jatkuvuuden turvaamisesta oli suunnaton. 

“Saimme taudin keväällä, jolloin pystyimme eristämään hevoset ulos - edestakaisin talliin ja ulos liikuttaminen olisi ollut hyvin haastavaa, kun joka hevosen välissä pitää desinfioida itsensä huolellisesti. 

Saimme vakiotuntilaistemme tunteja siirrettyä ja osittain muutettua teoriatunneiksi mikä auttoi siinä, ettei sairasajan osalta ratsastustuntimaksuja tarvinnut palauttaa. Osittain tämä toki näkyi sitten siinä, että kesän alkaessa rahaa tuli vähemmän sisään, kun maastoasiakkaiden sijaan palvelimme jo ennakkoon maksaneita tuntilaisia. Oli kuitenkin helpompaa ottaa valtava tulonmenetys vastaan näin asteittain kuin kerralla,” Keppola kertoo.  

Taudin torjunnan kolme pointtia 

Kun tauti oli selätetty, Keppola loi eläinlääkärinsä kanssa yhdessä strategian, jotta vastaavanlaiset tilanteet voitaisiin tulevaisuudessa välttää. Sen seurauksena syntyi seuraavat toimenpidelista.  

1. Tallillemme tulevat uudet hevoset tai toisten hevosten bakteereille altistuneet hevoset (esim. orimme tammalaitumelta palatessaan) eristetään ja tutkitaan tähystämällä aina pääntaudin varalta (ilmapussiviljely) 

2. Tallillemme ei pääse ollenkaan, ellei ratsastaja ole puhdistanut ja desinfioinut ratsastusvarusteitaan huolellisesti toisella tallilla vierailun jälkeen.  

3. Kilpailevat hevoset eivät syö nurmikkoa tai haistele toisen hevosen ulosteita tms. kisapaikalla. Jos ne ovat vieraassa paikassa karsinassa, karsina desinfioidaan kauttaaltaan ja seinät/kalterit suojataan/verhotaan jotta kontaktia toiseen hevoseen ei tule 

   
   

Rokotteista pääntautia vastaan 

Nykyisin saatavilla on rokote pääntautia vastaan. Rokote lievittää edellä mainittuja akuuttiin infektioon liittyviä oireita sekä vähentää imusolmukkeiden paiseiden määrää. Lisäksi rokotus alentaa tartunnan leviämisriskiä epidemioissa. Rokote ei sisällä laisinkaan elävää bakteeria, vaan koostuu bakteerissa tuotetuista antigeeneista. Nämä antigeenit eivät voi levitä rokotetusta hevosesta muihin eläimiin. 

Rokote on suunnattu erityisesti suuremmassa pääntautiriskissä oleville hevosille. Korkeassa riskissä ovat esimerkiksi hevoset, joiden alueella pääntautia esiintyy runsaasti. Rokotteen voi antaa yli 8 kuukauden ikäisille terveille hevosille, ja se annostellaan influenssa- ja tetanusrokotteiden tapaan lihakseen. Ensimmäiset kaksi rokotetta annostellaan neljän viikon välein, ja korkean riskin hevosilla tämä tiheämpi annostelu toistetaan kahden kuukauden kuluttua ensimmäisestä rokotusparista. Jatkossa rokote annetaan puolivuosittain. Matalamman riskin potilailla riittää rokottaminen puolivuosittain heti ensimmäisten kahden rokotteen jälkeen. 

Rokotuksen tilapäisiä, muutamissa päivissä lievittyviä haittavaikutuksia ovat muun muassa pistokohdan arkuus, lämmönnousu, silmävuoto ja vaisu käytös.  

Kuva: Heli Keppola